Tragedia; strategisen toiminnan satoako?

heinäkuu 30, 2011 at 4:05 pm (Kasvu, Kasvatus) (, )

Ensin ajattelin, ettei minulla ole mitään sanottavaa Norjan tragediaan, eikä sanoistani olisi mitään apuakaan. Oikeastaan en aluksi käsitellyt joukkomurhaa muuta kuin itkemällä. Nyt, kun tapahtumista on reilu viikko, olen alkanut myös analysoida asiaa omasta näkökulmastani. Kun jotain näin kauheaa tapahtuu, aletaan yleensä pohtia, miksi niin tapahtui.  Deweyn mukaan yhteiskunnallisessa tutkimuksessa onkin lähdettävä liikkeelle tehdyistä teoista ja niiden seurauksista. Kun niitä tarkastellaan, voidaan säädellä toimintaa niin, että tietyt seuraukset toteutuvat ja toisilta vältytään. (Dewey 2006, 43, alkuperäinen 1927.) Erityisen tärkeää  nyt onkin kysyä, miten estää se, ettei enää koskaan tapahtuisi vastaavaa. Suomen kuvalehdessä 30/2011 todettiin, ettei verilöylyä olisi voitu estää. On totta, että valvonnan lisääminen ja aselain tiukentaminen eivät välttämättä takaa sitä, ettei jotain vastaavaa voisi tapahtua vielä tulevaisuudessakin. Internetinkään syyttäminen ei kovin paljon auta asiassa. Tosin valvonta ja tiukempi aselaki voisivat tietty hieman hankaloittaa seuraavan psykopaatin toimintaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että verilöyly olisi voitu estää, mutta toiminta olisi pitänyt alkaa jo noin kolmekymmentä vuotta sitten. Huomasin muuten, että Breivik on iältään juuri samaa vuosikertaa kuin ensimmäiset oppilaani. Olen siis ollut kasvattajana vaikuttamassa jo Breivikin ikäluokasta alkaen. Kasvattajana minun on syytä myös uskoa siihen, että meillä kasvattajilla on mahdollisuus vaikuttaa kasvaviin. Olemme siis eräällä tavalla osasyyllisiä tapahtuneeseen. Teimmekö jotain väärin, tai paremminkin; jätimmekö jotain tekemättä?

Kasvatus tapahtuu aina tiettynä aikana ja tietyssä paikassa. Historiallis-yhteiskunnallinen konteksti vaikuttaa kasvatuksen tavoitteisiin ja siihen, kuinka sitä toteutetaan. Breivikin ikätoverit ovat eläneet läpi sekä nousukauden että laman. Nähdäkseni heidän ”kasvukautenansa” on yhteiskunnassa ollut vallalla enemmän strateginen toiminta kuin kommunikatiivinen toiminta, ja ainakin Breivikin oma toiminta on strategista toimintaa pahimmillaan.

Sosiaalinen toiminta voi olla kommunikatiivista tai strategista toimintaa, jotka ovat toisilleen vastakkaiset käsitteet. Kommunikatiivisessa toiminnassa ihmisiä kohdellaan aitoina persoonina eikä objekteina kuten strategisessa toiminnassa, jossa vastapuolen asenteisiin pyritään vaikuttamaan tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Tähdätessään menestykseen strateginen toiminta on laskelmoivaa ja manipuloivaa. Se pyrkii hyötymään muista. Tällainen toiminta eristää toimijan muista ihmisistä, jotka ovat hänelle vain vastapelureita, joiden toimet ovat joko välineitä tai rajoituksia oman toimintasuunnitelman toteuttamisessa. Toiminta kanavoituu rahasta ja vallasta kilpailemiseen, ja yhteiskuntaan muodostuu välineellinen järjestys. Sillä, millä keinoilla tavoiteltu lopputulos saavutetaan, ei ole niinkään väliä. (Habermas 1984, 285-287, Habermas 1987, 69-73.)

Aikaisemmin strategioista puhuttiin vain sotien ja pelien yhteydessä. Nyt strategioita luodaan työpaikoilla ja kouluissa. Suorituskeskeinen ja kilpailuhenkinen yhteiskunta korostaa yksilöllisyyttä. Televisio on täynnä pudotuspelejä, tietokonepeleissä saa pisteitä tuhoamistaan ihmisistä. Samaan aikaan kouluopetus on painottanut tiedollista puolta ja suorastaan välttänyt  tunne- ja arvokasvatusta.Vanhemmat ovat ostaneet lapsillensa kaikkea, mitä rahalla saa, mutta heidän oma aikansa on ollut kortilla. Kaiken kaikkiaan kasvattajat ovat kenties välttäneet sanomasta selkeästi, mikä on oikein ja mikä väärin. Ilmeisesti on ajateltu, että se on vanhanaikaista tai pelätty sitä, että se olisi indokrinaatiota, ideologista pakkosyöttöä. Ikävintä onkin mielestäni, että Breivikin kaltaiset ihmiset esittelevät itsensä kristittyinä. Heidän toimintansa on kaukana siitä, miten nasaretilainen aikoinaan opetti ja toimi. Enkä itse pidä laisinkaan pahana, että koulussa luetaan esimerkiksi laupiaasta samarialaisesta ja keskustellaan siitä, kuka teki oikein ja kuka väärin ja miksi.

Breivikin sukupolvi, ja sitä nuorempi sukupolvi, ei ole enää samalla tavalla yhtenäinen kuin aikaisemmat sukupolvet olivat. Erot ovat kasvaneet kovasti. Ääripäät ovat tulleet esiin. Oma sukupolveni jakoi vielä viivoittimella puolen litran jäätelön sisarustensa kanssa. Nyt sellaista harrastetaan vähemmän. Toisaalta Breivikin sukupolvessa, ja sitä nuoremmissa, on myös paljon niitä, joiden arvomaailma on aidosti yhteisöllinen ja jotka toivovat, että yhteiskuntamme muuttuisi kommunikatiivisen toiminnan suuntaan. Se, mitä me kasvattajat voimme tehdä  tulevien sukupolvien eteen, on yrittää kasvattaa heidän kykyänsä empatiaan ja yrittää saada heidät näkemään, että me ihmiset olemme loppujen lopuksi kaikki samassa veneessä. Me emme ole vihollisia toisillemme.

 

 

 

 

Advertisements

1 kommentti

  1. justnyt said,

    Hyvä kirjoitus! Ja olen kanssasi samaa mieltä empatiaan kasvattamisesta. Empatiaa voi ”opettaa”. Mitä pienempänä sen parempi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: