Jos sumu ei hälvenisikään

marraskuu 20, 2011 at 8:15 am (Runot)

Olen puu, jonka sumu on sulkenut suojaansa,

ja kuulen tuulen, joka lähestyy,

mutta en tiedä, mistä suunnasta.

Ja olen alkanut pelätä,

että sekoankin askeleissa

ja kaadun,

tai ettei tuuli tanssitakaan

eikä puhalla sumua pois,

vaan jään siihen.

Ja harakat tulevat,

laskeutuvat oksilleni

ja nauravat.

Tulee jänis,

alkaa kuoria kaarnaani,

 ja myyrä jyrsiä juuriani.

Eikä seuraavana keväänä enää olekaan puuta,

vaan jotain muuta.

On voima jäniksen tassuissa ja

kiilto myyrän turkissa ja

vihreämpi nurmi,

jolta harakka poimii nokkaansa

muumioituneen omenan

ja lentää pois.

(Ja on myös runo, joka nimi onkin

Rakkaudesta ravintoketjuun.)

Mainokset

2 kommenttia

  1. justnyt said,

    Muutos, muodonmuutos… uutta voi kasvaa hämmenyksen kautta. Koskettavaa ja monikerroksista tekstiä.

    • Päivi Kujamäki said,

      Kiitos lukijapalautteesta! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: