Kuoria, kuoria, kuoria….

maaliskuu 16, 2012 at 10:05 pm (Kasvu, Kasvatus, Perhe, suku, koti)

Takana on elämäni rankin kuukausi. Tuntuu siltä kuin olisin hautautumassa perunan kuoriin, sillä olen käyttänyt sitä Tahkokallion lanseeraamaa menetelmää: Peruna kerrallaan, ja niitä kuorimiani perunoita on ollut paljon! Ja kuorimattakin on vielä paljon. Paljon on käsiteltykin: muutto, suru, kaksi työtä, semiotiikan kurssikin ja Madeiran matka, ja jottei liian helppoa olisi, niin flunssa ja juurihoitokin osuivat samaan syssyyn. Menneen kuukauden aikana todella nautin  siitä, että yöllä on mahdollista upota uneen ja aamulla juoda aamukahvi rauhassa. Ja Madeiralla olin irti kaikesta.

Kuorenvaihtohan tässä  ravulla siis on ollut meneillään. Olisin tahtonut kirjoittaa kokemastani runon, mutta sitä ei syntynyt. Sen sijaan siteeraan raputietoa: Kun rapu tuntee kuorensa alkavan käydä liian pieneksi, se alkaa valmistautua kuorenvaihtoon. Rapu ottaa talteen vanhan kuoren kalkin, siirtää sen ravunkiviin ja alkaa kasvattaa uutta pehmeää kuorta vanhan kuoren alle. Kun rapu on vienyt valmistelut loppuun, se ottaa vettä sisäänsä, jotta se voisi pullistumalla halkaista vanhan, jo pehmenneen kuoren. Paine kasvaa kuoren sisällä ja viimein rapu ryömii ulos selkäkilven ja pyrstön välisen kalvon repeytyessä. Tämä on herkkä hetki ja kuorenvaihdon epäonnistuessa rapu kuolee. Kuoresta kömpii ulos pehmeä rapu, sen uusi kuori on pehmeää kuin iho.

Olen hengissä! Vanhan kuoren kalkki on tallessa, ja jos kohottaisin maljan, se ei olisi malja erolle, vaan malja yhteisille vuosille. Mutta kuori on nyt tosiaankin pehmeä, ja joinain hetkinä tuntuu siltä, ettei se, mitä sen sisällä on, pysy koossa. Arvelen siksi, että on viisasta naulata ainakin joksikin aikaa laudat kaikkien niiden kuuden aikaisemman yhteisen kodin ikkunaan, etten kurkistelisi niin paljon niistä sisään, vaan katsoisin uutta maisemaa, joka aukeaa tämän kodin ikkunasta. Onneksi uusi koti näyttää ja tuntuu kodilta. Onneksi on ihmisiä, joiden kanssa voi työskennellä ja jakaa asioita. Onneksi opettajan työ on niin intensiivistä, ettei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin elää siinä hetkessä ja  tilanteessa. Ja onneksi voi nukkua.

Mainokset

kestolinkki 2 kommenttia