Puhdistus

heinäkuu 14, 2012 at 12:27 pm (Kirjat, Uncategorized)

Kesä on jo pitkällä, mutta vasta toissapäivänä tartuin romaaniin. Tutkimuskirjallisuus on kiilannut tänä kesänä romaanien edelle. Nytkin olisi saattanut käydä niin, jollen olisi tehnyt spontaania  heräteostosta Tokmannilta  ja ostanut Sofi Oksasen Puhdistus-pokkaria. Ja niin kuin olen monta kertaa sanonut, oikeat kirjat vaan tulevat eteen. Ihmettelen vähän, miksi en ollut vielä lukenut tätä kaikkien ylistämää teosta. Muut kolme aikuista perheenjäsentä sen olivat kyllä lukeneet. Mutta parempi nyt kuin ei koskaan, ja lisäksi pokkarin tuotto menee vielä mielenterveystyön hyväksi. Suosittelen!

Kirja on loistava! Sen kieli, juoni, kuvaukset, rakenne, historiallisten taustojen selvittäminen, kaikki! Se on niitä kirjoja, joiden lukemista ei haluaisi lopettaa ja jotka jättävät mieleen pyörimään paljon asioita, joille pitäisi tehdä jotain. Kertomus, joka tuo esiin keskenään ristiriitaisia  näkökulmia, on paras tapa saada minut ymmärtämään jotain, ja parhaassa tapauksessa jopa toimimaan. Amnestiin aion ainakin liittyä.

Tulin erittäin vihaiseksi lukiessani kuulusteluista kunnantalolla tai Zaran toimenkuvasta Pasan alaisena. Kohtakset olivat niin realistisia, että minulle tuli fyysisesti paha olo. Suoraan sanottuna olisin ollut valmis murskaamaan kaikkien sutenöörien ja ”nahkasaapasmiesten” munat. ”Miehet, joilla on sellaisten miesten ryhti, jotka tiesivät miten naista rangaistaan, ja jotka olivat tulleet hakemaan rangaistavaa naista…Sellaisten ihmisten ryhti, joilla on sellaiset saappaat, että niiden alle voi polkea mitä vain.” (Aliide, s.300) Samalla tunsin tuon ongelman edessä voimattomuutta. Ihmiskauppa pyörii, ja sen pyörittäjiä on monesti  erittäin vaikea saada tilille. Ne ketkä tuntevat syyllisyyttä ja häpeää, ovat valitettavasti niitä, keitä on alistettu. En kuitenkaan halua korostaa nais-mies-näkökulmaa, sillä tässä ”tasa-arvoisessa” maailmassa naisetkin kykenevät julmiin ja kauheisiin tekoihin. Nuorten naisten ja tyttöjen väkivaltaisuus on lisääntynyt.

Mietin kirjan luettuani myös sitä, kuinka tärkeitä kaiken kauheuden keskellä, suurissa elämänmuutoksissa, ovat  arkipäiväiset, toistuvat toimet.Vaikka takkeja käännettiinkin hallinnon muuttuessa, säilöttiin kurkkuja joka syksy samalla tutulla reseptillä. ”…että Ingelin ja Lindan tarvitsisi tulla vain paikalle; kellari on täynnä hilloja ja säilykkeitä, niiden heidän vanhojen reseptien mukaan tehtyjä.” (Aliide, s. 352.) Ja ainoa lohtu löytyi navetasta: ”Oli keskityttävä arkisiin asioihin, siihen, miten oljet kahisivat, miten eläinten myötätuntoiset silmät paijasivat häntä ja miten kiulu tuntui hyvältä kädessä, oi, miten sileä puu.”

En käy avaamaan kirjan juonta tässä postauksessa, mutta jotain siitä voi lukea esimerkiksi täältä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: