Terveisiä Puumalan lähistöltä

heinäkuu 2, 2013 at 6:34 pm (Aika, Elämä)

Vielä eilen pystyin elämään illuusiossa, että Niihin Pyöreisiin ikävuosiin on noin kaksi vuotta, mutta ylihuomenna on todettava, että niihin on enää vain alle vuosi. On ikävää, että oma ikä alkaa merkitä jotain ikävää. (Mikähän on muuten noiden sanojen etymologia?) Vaikka toisaalta: Vanheminen on ainoa tapa elää kauemmin. (Francois Auber, kirjassa:  ”Mikä vitsi! Minäkö 50-vuotias? ) Kirja osui silmään tänään kirpparilla ja ostin sen, sillä minulla on tapana ennakoida asioita. Johtuu varmaan siitä, että ennen sanottiin, kun  joku täytti esimerkiksi 20 vuotta, että nyt sitä ollaan sitten kolmannella kymmenellä.

Hassuinta on, että todellakin haluan olla elänyt ja kokenut kaiken sen, mitä olen tähän asti saanut elää ja kokea, mutta haluaisin silti olla juuri nyt kymmenen vuotta, ellen viisitoistakin, nuorempi… Siihen on monta syytä:

Ensinnäkin se niin sanottu henkinen ikäni ei todellakaan ole pysynyt ikävuosieni tahdissa, ja siitä taas seuraa esimerkiksi se, että kiinnitän valitettavasti huomioni itseäni selvästi nuorempiin miehiin. Asiahan ei olisi mikään ongelma, jos olisin noin 50-vuotias mies ja tuntisin vetoa nuorempiin naisiin, mutta toisin päin ikäero on edelleen kaikista puumanaisistakin huolimatta vieläkin hieman tabu tai ainakin asia, jolle saatetaan vähän naureskella. Oma teoriani siihen, että niinkin monet tuttavapiirini noin 50-vuotiaat miehet seurustelevat itseään selvästi nuorempien naisten kanssa on se, että mies haluaa edes elää  siinä toivossa, että hänen siemenensä voisi vielä itää. Tuure Kilpeläinen laulaa muuten aika osuvasti miehen vuosista:”Se näyttää jätkät kellistin: kyytiin kauniin nuoren sellistin”.
Ja kai se voi olla noin naisillakin.

Toinen syy on fyysinen: ”Olet 50-vuotias, kun varpaankyntesi ovat kauempana kuin ennen”. Totta: Ennen olisin voinut pureskella varpaittenikin kynsiä, mutta nyt en enää  taivu. Nyt en ole liian levoton, vaan sen sijaan liian kankea lootusasentoon, joka ennen oli mieliasentoni. Näyttää siltä, että ”lähestyn ikää, jolloin voi harrastaa vain yhtä urheilulajia. Sitä kutsutaan rillien metsästykseksi”. (Lordi Grey) Lisäksi olen alkanut suhtautua ulkonäkööni kriittisemmin kuin aikaisemmin, jolloin en paljon sitä edes ajatellut, joten senkin vuoksi olisi armollista seurustella toisen ikänäöstä kärsivän kanssa…

Kolmas syy siihen, että kertynyt ikä harmittaa on se, että haluaisin ehtiä vielä tehdä niin paljon! Paljon enemmän kuin ehkä on mahdollista. Huomaan, että elämä on yllättävän lyhyt. Juuri kun pääsee vauhtiin, alkaa eläkeikä, tai ainakin ikärasismi, häämöttää.

Neljäs syy, josta myös huomaan ikäni hieman harmittavallakin tavalla on se, että olen alkanut taivastella nuoria ihmisiä. Tekisi mieli esimerkiksi virittää piikkimatto kaahaaville mopoille ja tunnustan näyttäväni kaahareille myös keskisormea. (Ja tämähän taas on jo merkki siitä, että alan olla jo niitä mummoja, jotka kulkevat omia teitään..etuilevat jonossa eivätkä välttämättä noudata käyttäytymissääntöjä muutenkaan) Lisäksi kummastelen nuorten ihmisten musiikkimakua! Se on joidenkin kohdalla mennyt ihan omituiseen suuntaan! Muistan kuinka naapurin tytön kanssa joskus teineinä mietimme, alammeko vanhoina kuunnella iskelmää niin kuin vanhempamme. Emme alkaneet, mutta sen sijaan monet alle 30-vuotiaat laulavat nykyään sitä. Tänään kuulin radiosta, että 35-vuotias Heidi Kyrö on perustanut omasta iskelmäurastaan kertovan museon! Eli tässä käy nyt sitten niin, että omat vanhempamme ja lapsemme ovatkin yllättäin enemmän samalla aaltopituudella kuin me harmaat keski-ikäiset ”punkkarit” kumpienkaan kanssa.

Noo, kirjoitin nyt ikääni nähden hieman lapsellisesti, myönnetään.  Saatoin olla ärsyttäväkin ja kuulostaa jopa katkeralta, vaikka siihen ei oikeasti mitään syytä olekaan. Päinvastoin! Oikeasti olen kyllä kaikista vuosista kiitollinen ja erityisesti kaikista niihin vuosiin liittyvistä ihmistä. Toivonkin, että vanhemmiten käy niin, että yksi vuosi alkaa tuntua samalla tavalla pitkältä kuin se tuntui lapsena. Se on merkki siitä, että osaa tarttua siihen paljon puhuttuun hetkeen, joka on nyt eikä vasta huomenna.

Mainokset

2 kommenttia

  1. Peppi said,

    Löysin tämän sivuston ja luin kaikki tekstit! ihana:)

  2. Päivi Kujamäki said,

    Kiva, kun löysit 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: