Entä sitten?

joulukuu 6, 2013 at 7:04 pm (Tutkimus, Työ)

Rapu on ollut kuorensa sisällä hiljaa jo pitkään. Sakset ovat askaroineet väitöskirjaa viimeistellen. Ja sitten yht`äkkiä, yllättäin, käynnistyi varsinainen synnytys ponnistuksineen, hieman etuajassa niin kuin aikaisemmatkin synnytykseni. Nyt on tuoreet kolmoset kapaloitu paketteihin ja lähdössä esitarkastukseen. En ole kovin huolissani siitä, kuinka monta pistettä tälle tullaan antamaan, sillä uskon, että lapseni on joka tapauksessa elinvoimainen; saihan se napanuorallansa niin paljon elävää ravintoa ympäriltään ja sen kasvua oli edesauttamassa ryhmä ammattilaisia. Oikeasti tämä lapsi ei ole vain minun lapseni, vaan meidän koko ryhmän, siis toimintatutkimusryhmän yhteinen (jos nyt metaforien sijasta puhuttaisiin asioista välillä jo niiden oikeilla nimillä).

Minun pitäisi tietysti olla tästä kaikesta onnellinen, ja niin olenkin, mutta siitä huolimatta tunnen myös sellaista, mitä en aikasempien lasteni, kolmen tyttäreni, synnyttyä tuntenut; nimittäin synnytyksen jälkeistä alakuloa. Onko se kenties luopumisen tuskaa siitä, ettei sydämeni alla enää syki jotakin uutta ja kasvavaa, jota minun on herkeämättä ruokittava?

Vielä pari viikkoa sitten Kasvatustieteen päivillä en tajunnut, että lapsen päästö maailmalle olisi niin lähellä. Sen sijaan kuljin ”vatsa” pystyssä ylpeänä ja onnellisena, kun sain tilaisuuden kätellä tulevan lapseni ”esi-isää”,  osallistavan toimintatutkimuksen gurua Stephen Kemmisiä, joka oli keynote -puhuja kyseisillä päivillä. Tunsin, kuinka ympyrä oli sulkeutumassa, kunnes sitten jo seuraavalla viikolla alkoivatkin  poltot ja minulle tuli hätä siitä, onko lapseni ulkoasu kunnossa, kun ensilumikin satoi maahan.

Syynä siihen, että tunteeni ovat nyt näin ristiriitaiset, on varmasti se, että tähän lapseen latautuu niin paljon merkityksiä. Se sai alkunsa keskellä yksityiselämäni kriisiä. Oikeastaan se oli lääke kriisiin; jotakin yhtä aikaa rauhoittavaa ja piristävää, jotakin, johon saatoin uppoutua. Sen tiimoilta tutustuin itselleni merkityksellisiin ihmisiin, joista monesta tuli jopa ystäviäni. Pääsin myös kokeilemaan siipiäni yliopisto-opettajanakin. Opin paljon uutta. Mutta entä nyt? Mitä sitten, kun lopulliset tarkastukset on tehty? Sitten, kun lapsi ja minä olemme ”valmiita”? Valmiita mihin?

Suren jo sitä, että en välttämättä enää sen jälkeen saa olla osa yliopistoyhteisöä, jonka koin itselleni erittäin stimuloivana yhteisönä. Kasvatustieteen päiville aion kyllä jatkossakin osallistua, vaikka siihen ei mitenkään työnantajan puolelta kannusteta, saati tueta. Tänäkin vuonna jouduin ottamaan palkatonta virkavapautta opettajan virastani, vaikka esittelin Jyväskylässä opettajien ammatillista kehittymistä edistävän toimintatutkimuksen tuloksia. Luokanopettajakoulutus on ollut jo yli kolmekymmentä vuotta masteritutkintoon tähtäävää, mutta silti tutkimusta ei koulutuksen jälkeen nähdä kentällä mitenkään opettajan ammattiin kuuluvaksi eikä tutkimukseen toisaalta paljon tilaisuutta ja mahdollisuuksia olekaan nyt, kun byrokratia on vain lisääntynyt ja opettajan työ kuormittuu paljon sellaisella, mikä ei mitenkään edistä perustehtävän hoitamista, lasten oppimista tai hyvinvointia. Siteeraan lopuksi tutkimukseemme osallistunutta ”Miaa”:

Työnkuva ei ole koskaan ollut pelkkänä opettajana toimimista, mutta 15 vuotta sitten  sai suurimman osan ajasta olla opettaja ja tehdä vain ja ainoastaan kasvatus- ja opetustyötä. Sitten pikkuhiljaa opettajille lisättiin ”pikkujuttuja”, jotka varastavat aikaa oppilailta, opetukselta ja ennen kaikkea suunnittelulta. Pitää täyttää tilastoja, kierrättää laskuja, suunnitella opseja, tietoturvastrategioita, kriisisuunnitelmia, paloturvallisuutta ja yleensäkin kaikkea maan ja taivaan väliltä, mikä vain sivuaa        jollakin tavalla koulua toimipisteenä, kunnan yksikkönä, työpaikkana tai lasten päiväsäilönä. (Mian narratiivi)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: