Merkityksellinen aamu

Touko 4, 2014 at 10:23 am (Aika, Elämä)

Palasin juuri kotiin maailman suurimmasta puukirkosta, messusta, jossa monet elämäni langat yhdistyivät. Kokemus oli ihmeellinen. Kotiseurakuntani Kerimäen vieraana oli Hollolan kirkkokuoro. Hollola oli kotiseurakuntani elämäni ensimmäiset 27 vuotta. Tänään sain siis kuulla yhtä aikaa molempien kotiseurakuntieni kuorojen laulua.

Hollolan kirkkokuorossa lauloi edelleen entinen opettajani, jonka tilalle minut valittiin ensimmäiseen virkaani vuonna 1989. Muistan hyvin, kuinka sain Anjalta opastusta ja avaimet käteen vanhaan kotikouluuni. Anjaa, jos ketä voi kutsua Grand Old Ladyksi: askel oli edelleen reipas, mieli virkeä  ja ääni kirkas, vaikka ikää tulee tänä vuonna 85 vuotta täyteen. Kuorossa lauloi myös Pirjo, joka koulutti meitä tyttökerhon ohjaajia 1970-80-luvun vaihteessa. Muistan teehetket Pirjon kotona. Ex-appiukkonikin  tenori soi kirkossa tänään komeasti, ja lauloi kuorossa myös entinen käsityön opettajanikin. Kanttorina oli Sinikka, jonka elämän polut ovat risteilleet, kuten minunkin, sekä Kerimäellä että Hollolassa. Syntyperältään kerimäkeläinen Sinikka toimi kanttorina Hollolan seurakunnassa nuoruusvuosinani, mutta  muutti takaisin Kerimäelle juuri sinä vuonna, kun häitämme vietetiin Hollolan kirkossa elokuussa 1986. Pappina toimi tänään Kerimäen seurakunnan Pentti Liukkonen, jonka setä Liukkonen vaikutti aikoinaan Hollolan seurakunnassa ja on muun muassa kastanut ja päästänyt minut ripiltä.

Huomasin tässä tällä viikolla, että olin 25-vuotias, kun noin 25 vuotta sitten aloitin Hollolassa opettajana. Nyt 25 vuoden jälkeen valmistun pian tohtoriksi: väittelylupa on jo myönnetty. Tämä iso asia on alkanut kovasti jännittääkin ja herään aamulla epämääräiseen painon tunteeseen. Kun tänään mietin näitä kaikkia risteileviä polkuja,  kuuntelin kuorojen laulua, päivän tekstejä ja saarnaa, minulle tuli jotenkin luottavainen ja turvallinen olo.   Tunne vielä vahvistui, kun liityin lopuksi Kerimäen ja Hollolan kuorojen seuraan ja kuuntelin heidän kanssaan Sinikan opastuksen maailman suurimman puukirkon rakennusvaiheista. Eikä kirkkoreissuni olisi voinut paremmin päättyä, kun lauloimme päätteeksi vielä lempivirteni Soi kunniaksi luojan. Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: