Pöperö-Maijan mietteitä ennen maailmanloppua

maaliskuu 12, 2011 at 2:30 pm (Luonto, ympäristö, maisema, Maailma) (, )

Uutinen Fukushiman ydinvoimalan räjähdyksestä järkytti tänä aamuna itseäni vielä enemmän kuin eilinen uutinen maanjäristyksestä ja tsunamista, joka sekin oli tietysti kauhea uutinen. Luonnonmullistukset ovat kuitenkin luonnollisia, mutta ydinvoimalaoiden rakentamisesta voimme syyttää vain itseämme. Ja ehkä saamme syyttää itseämme myös lisääntyneistä luonnomullistuksista. En ymmärrä, kuinka kauan Suomella on varaa pitää itseään jonain lintukotona, jonka tuottama ydinenergia on turvallista, ellei peräti terveellistä. Jotenkin korvaan kalskahti myös Säteilyturvakeskuksen tiedoite:  ”Laitokselta mahdollisesti tulevalla päästöllä ei ole terveydellistä merkitystä Suomessa.”  ”Mahdollisesti tulevalta”, HAH! Lievää vähättelyä , ellei totuuden vastaista, sillä olihan selkeästi kohonneet luvut mitattu. ”… ei merkitystä Suomessa” tällainen oman navan ympärillä pyöriminen tekee surulliseksi, siitäkin huolimatta, että STUK:n tehtävänä varmaankin on rauhottaa nimenomaan  meitä suomalaisia. Vaikka suoranaisia terveydellisiä vaikutuksia ei Suomeen asti tulisikaan niin varmasti sekä Japanin maanjäristykset että ydinvoimalan räjähdys merkitsevät jotakin myös Suomessa. Erityisesti toivon, että ne merkitsisivät jopa luopumista suunnitelmasta rakentaa lisää ydinvoimaa, mutta tämä lienee toiveajattelua. Mutta varmasti ne yhdessä merkitsevät jotain taloudellisia muutoksia ja lisäävät humanitäärisen avun tarvetta, joka alkaa  jo räjähtää käsiin Afrikan tilanteen ja aikaisemmin tapahtuneiden luonnonkatastofien vuoksi. Mutta pääasia monen mielestä tietysti on, ettei meillä täällä Suomessa ole hätää…Ja vaikka tässä vaahtoankin, tunnen itseni myös samalla erittäin voimattomaksi kaiken edessä. Mitään muuta ei kai voi tehdä, kuin  tiedostaa asia ja yrittää vaikuttaa edes omilla pienillä teoilla edes jotenkin.

Se mitä tämä tämä Pöperö-Maija ennustaa, ja jopa toivoo tulevaisuudelta, on että me hoksaisimme J.Karjalaisen tavoin: ”Hei ettekste tajuu! Maailma on globaali. Ettekste tajuu. Siinä koko juttu. Vihata on helppo. Rakastaa on helppo. Ja on niin helppo olla vaan tekemättä mitään, tekemättä mitään.” Kaikilla teoillamme on vaikutus kaikkeen. Se mitä erityisesti toivon, ja optimistisesti ennustankin on se, että me alkaisimme arvostaa paikallista ja pientä. Lähiruokaa ja paikallisia yrittäjiä. Jättäisimme kaukomatkat tekemättä ja menisimme metsään poimimaan marjoja ja sieniä. Ja pitäisimme ihmisinä ja paikallisina niitäkin, joiden naamanväri  on toinen kuin meidän ”suomalaisten”. No, enhän mä itsekään niin toimi kuin saarnaan…Mutta saattaa olla, että joudumme vielä pakon edessä niin tekemään ennen sitä maailmanloppua, joka näyttää väistämättömältä.

PS. Ai niin, entäs se tulevaisuuden energia…kun eihän se öljykään enää pitkälle riitä? Vaihtoehtoisten energialähteiden pähkäily olisi varmasti yksi tapa lisätä työllisyyttäkin. Onkohan kukaan ihan vakavasti ajatellut, miten saataisiin eloperäinen jäte meitä lämmittämään, tai varmasti on ajatellut, mutta ajatukset eivät saa markkinoiden tukea…

Mainokset

kestolinkki Jätä kommentti

Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta

huhtikuu 16, 2009 at 4:40 pm (Aihekokonaisuudet, Luonto, ympäristö, maisema, Maailma, Tutkimus) (, , , )

Tämä, jos mikä, on globaali ja yhteinen asia. Vastuun ympäristöstä sisäistää parhaiten, kun sisäistää esimerkiksi yhteyttämisen ja ravintoketjun periaatteet. Sitä kautta ymmärtää sen, miten me kaikki olemme riippuvaisia vihreistä kasveista. Ja toisaalta silloin ymmärtää myös sen, mikä merkitys on  esimerkiksi sillä, millä lannoitamme peltojamme. Ravintoketjussa kaikki kiertää, myös myrkyt. Kun on hoitanut kompostia ja saanut siitä omaa multaa, ei tulisi enää mieleenkään laittaa biojätettä hajoamattomien jätteiden sekaan. Lajittelu on onneksi kehittynyt jo pitkälle monessa taloudessa, mutta samaa ei voi sanoa kuluttamisen vähentämisestä. Kuinka paljon turhaa roinaa meillä kaikilla on?  Kuinka paljon turhaa pakkausmateriaalia kannamme kotiin ruokakaupasta? Ja kuinka paljon turhaa pakokaasua päästelemme autoistamme, joita monessa taloudessa on kaksikin kappaletta (kuten myös meillä).

Ajattelumme pitäisi kääntyä kokonaan toiseen suuntaan: kuluttamisesta niukkuuden ihannointiin. Olen ollut todella kiukkuinen siitä, että Savonlinnaan ollaan pian rakentamassa massiivista ohikulkutietä kauniin järvimaiseman päälle. Se on jotenkin niin lyhytnäköistä ajattelua ja lähtee liikkeelle juuri siitä, että yksityisautoilun uskotaan entisestään lisääntyvän, vaikka päinvastoin olisi järkevää pyrkiä sitä vähentämään. Tulevan tien varrelle on jo rakennettu ABC-asema (Mikäpäs muu!?) ja suuria kauppakeskuksia suunnitellaan. Pieneen Savonlinnaan!! Enemmistöstä tämä on kehitystä ja edistystä. Meistä toisinajattelijoista (joita on ilmeisesti  surullisen vähän) se on jälleen uusi ruma muistomerkki tuleville sukupolville ihmisen lyhytnäköisyydestä. Tien puolustajat vetoavat myös siihen, että se työllistää. Tähän sopiikin kirjaimellisesti laulun sanat: ”Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa…”

Ympäristömme tuhoutuminen alkaa olla niin suuri globaali ongelma, että se usein ahdistaa. Teet niin tai näin, vahingoitat jollain tavalla luontoa. Teollinen kehittyminen on ollut liian nopeaa ja olemme onnistuneet tuhoamaan luontoa sadassa vuodessa niin paljon, että paluuta ”neitseelliseen” aikaan ei enää ole. Mutta toisaalta jokaisella teollamme on vaikutus jompaan kumpaan suuntaan. Ei ole samantekevää, mitä valintoja teemme. Ja onneksi: Vielä on luontoa jäljellä… (Mamban laulua mukaillen).  Nauttikaamme luonnosta sopuisassa rinnakkaiselossa sen omilla ehdoilla, kun se on vielä mahdollista!

Sitten tämän ”paasauksen” päälle vielä viralliset sanat OPS:ista tästä aihekokonaisuudesta: Tavoitteena on että oppilas oppii ymmärtämään luonnonsuojelun välttämättömyyden, ihmisen hyvinvoinnin edellytykset ja näiden välisen yhteyden; havaisemaan ympäristössä ja ihmisten hyvinvoinnissa tapahtuvia muutoksia, selvittämään syitä ja seurauksia sekä toimimaan elinympäristön hyväksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi; arvioimaan kulutuksensa ja arkikäytäntöjensä vaikutuksia ja omaksumaan kestävän kehityksen edellyttämiä toimintatapoja; edistämään hyvinvointia omassa yhteisössä sekä ymmärtämään hyvinvoinnin uhkia ja mahdollisuuksia globaalilla tasolla;  ymmärtämään, että yksilö rakentaa valinnoillaan sekä omaa tulevaisuuttaan että yhteistä tulevaisuutta ja toimimaan rakentavasti kestävän tulevaisuuden puolesta.

Neljäkymmentäkaksi opettajaa neljästäkymmenestäkahdeksasta valitsi tämän aihekokonaisuuden kyselyssäni kolmen tärkeimmän joukkoon. Maailma taitaa sittenkin pelastua, tai ainakin saada lisäaikaa, jos se on tästä porukasta kiinni.

kestolinkki Jätä kommentti

Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys

huhtikuu 7, 2009 at 7:44 am (Aihekokonaisuudet, Ihminen, Kasvu, Kasvatus, Maailma, Tutkimus) (, )

On hienoa, että nämä kaksi ovat yhdessä parina saman aihekokonaisuuden sisällä. Kun ymmärtää, kuinka suomalaisen kulttuurin juuret ovat levittäytyneet jokaiseen ilmansuuntaan, on helpompi ymmärtää sekin, että me todella olemme osa suurempaa kokonaisuutta. Vanhemmat sukupolvet on kasvatettu katekismuksen oppien mukaan lukkarin koulussa. Saksassa syntynyt luterilaisuus on näin antanut oman leimansa kansanluonteeseen. Ruotsin ja Venäjän vallan alla ollessamme olemme saaneet vaikutteita ruokakulttuuriimme kuten myös  suomen kieleen. Kultakauden taiteilijat sukkuloivat Keski-Euroopassa kuin kalat vedessä. Pohjoinen ilmasto on varmaan kasvattanut sitä suomalaista sisua. Tämän kaiken, ja paljon muutakin,  olemme sulattaneet suomalaisuudeksi kutsutuksi ”seokseksi”. Se on hyvä sekoitus, josta kannattaa olla ylpeä. Mutta se ei saa tehdä meistä ylimielisiä ja vihamielisiä muita ihmisiä kohtaan.

Sodan jälkeinen jälleenrakentaminen yhdisti Suomea ja kannusti puhaltamaan yhteen hiileen. Oli tärkeää nostaa Suomi maailman kartalle. Teollisuus kehittyi nopeammin kuin missään muussa eurooppalaisessa maassa. Mutta oliko kehitys sittenkin jopa liian nopeaa? Onko meistä tullut vain teknisiä osaajia, joiden on helppoa hylätä nuori kulttuuriperintömme ja ns. sivistys? Monikulttuurisuuden hyväksyminen ei toisaalta tarkoita myöskään oman kulttuurin tai lakien hylkäämistä, vaan ”maassa maan tavalla”. Silti ihmisoikeuksien kunnioittaminen on kuitenkin se yhteinen ”laki” eri kansakuntien kesken. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että Suomi on jakautumassa kahteen leiriin ellei peräti hajoamassa useammaksikin kappaleeksi. 

Globaali talous vaikuttaa meihin kaikkiin ongelmineen. Se luo kansakunnille yhteisiä haasteita, mutta  mielestäni sen pitäisi myös kasvattaa vastuutamme toinen toisistamme maailmanlaajuisella tasolla. On varmasti helpompaa asetua puolustusasemiin omiin suomalaisiin bunkkereihin, mutta en usko, että se on hyvä ratkaisu. Jokaisen henkilökohtaisilla valinnoilla on merkitystä. Myönnän, että ajattelen kuin idealisti, mutta jos ajattelun lisäksi toimisimme kuin idealistit, maailma voisi olla parempi paikka elää. ” Ettekste tajuu: maailma on globaali, ettekste tajuu, siinä koko juttu…ja on niin helppo olla tekemättä mitään…. on niin monta tapaa matkustaa , mut aina sama määränpää…” laulaa  J. Karjalainen.

Tämä aihekokonaisuuden keskeisiä sisältöjä ovat opetussuunnitelmassa oma kulttuuri, kotiseutu, suomalaisuus, pohjoismaalaisuus, eurooppalaisuus, monikulttuurisuus, ihmisoikeudet, ihmisryhmien välisen luottamuksen, keskinäisen arvostuksen ja onnistuneen yhteistyön edellytykset, kansainvälisyys ja tapakultturien merkitys.

Neljätoista vastaajaa neljästäkymmenestäkahdeksasta opettajasta valitsi tämän aihekokonaisuuden kolmen tärkeimmän joukkoon kyselyssäni.

kestolinkki Jätä kommentti

Suuri onni

helmikuu 2, 2009 at 1:16 pm (Aika, Maailma, Onni/onnettomuus, Runot, Ruumis, Tutkimus) (, )

”On suurta onnea olla tietämättä millaisessa maailmassa elää.

Olisi oltava olemassa hyvin kauan, ehdottomasti kauemmin kuin maailma itse.

Edes vertailun vuoksi olisi tutustuttava muihin maailmoihin.

Olisi noustava sen ruumiin yläpuolelle, joka ei osaa muuta hyvin kuin rajoittaa ja luoda vaikeuksia.

Tutkimuksen vuoksi, kuvan selventämiseksi ja lopullisten johtopäätösten tekemiseksi olisi irrottauduttava ajasta, jossa kaikki kiirehtii ja kieppuu”…runo jatkuu

(Szymborska)

kestolinkki Jätä kommentti