Ensiluokkaista arkea

15 syyskuun, 2011 at 4:25 pm (Koulu)

Se on tiivistä touhua kahdeksasta kahteen. Vauhtia ja joskus vaarallisiakin tilanteita. Ei hetken rauhaa omille ajatuksille, ja siinä ehkä sen siunaus onkin. Hetkestä toiseen, tilanteesta toiseen. Enimmäkseen selkäytimellä. Taskut täynnä pulpeteilta kerättyjä ylimääräisiä tavaroita. Kirkkaita silmiä, levottomia jalkoja, intoa. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi kuulee, vaikka kesken s-kirjainten kaarteita: Ope, mun kakassa on valkoisia matoja.

Tuskastumista: –Olen sanonut sen tällä tunnilla jo varmaan viisi kertaa! -Eikun vasta kolme…Mutta ei pelkkää tuskanhikeä, vaan joskus ihan aidosta liikunnan ilosta saatua, opellakin! Norsupalloa tai rähmyä pelatessa.  Liikuttumista, kun lapset piirtävät sateenkaaren päähän aarteeksi oman kodin, perheen tai kaverin (Eikä ope edes johdatellut) Tai kun kiukkupussi antaa silittää hiuksia, tai kun puolukkaretkellä löytyy luuranko ja peikon partaa, tai kun yksi hiljaisimmista tulee sanomaan tunnin jälkeen, että koulussa on kivaa. Niin onkin!

kestolinkki Jätä kommentti