Valokuva vangitsee hetken
Olen aina rakastanut katsella valokuvia, vaikka itse en sanottavasti ole kameraa käyttänytkään. Minun ei ole ”tarvinnut”, sillä olen elänyt niin monta vuotta valokuvausta harrastavan mieheni kanssa, joka on lisäksi onnistunut tartuttamaan harrastuksen jokaiseen kolmeen tyttäreemmekin. Valokuvaaja ammatiltaan on myös hyvä ystäväni, (joka on melkein kuin siskoni, sillä ”adoptoin” hänen isänsä itselleni varaisäksi, kun muutin heidän yläkertaansa alivuokralaiseksi opiskelujeni alussa 1984). Olen sitä mieltä, että kuvat tarvitsevat myös meitä katsojia ja tulkitsijoita. Vasta sitten ne ovat tehneet tehtävänsä ja kertoneet tarinansa.
Turhaan ei sanota, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Inspiraatio kirjoittaa tästä aiheesta juuri tänään tuli, kun näin Me naisissa Henrik Malmströmin kuvia, jotka hän oli ottanut syöpää sairastaneesta ja siihen 29-vuotiaana kuolleesta sisarestaan. Kun näin ne kuvat, itku tuli välittömästi, vaikka en ollut edes lukenut juttua. En oikeastaan osaa enkä haluakaan niitä kuvia analysoida sanoilla sen enempää, mutta olisi hienoa päästä katsomaan Malmströmin näyttelyä ”Lainatulla ajalla” Helsinkiin Galleria Luovaan. Sisaren päiväkirjassa luki vuonna 2003: ” Aika on lainaksi. Lainaamme vähän aikaa täällä maan päällä….Tämä on minun elämäni. Miksi se ehkä otetaan minulta pois ennen kuin olen elänyt sen valmiiksi. Sillä en ole elänyt sitä valmiiksi.” http://www.henrikmalmstrom.com/preview.html
Vaikka en olekaan sanottavasti kameraa käyttänyt, oli valokuvauskurssi aikoinaan OKL:ssa ainoa kuvataiteen kurssi, jolla tunsin jotenkin pystyväni itse ilmaisemaan ja sain kuvasarjastani: ”Miehiä” kiitettävän palautteenkin, kiehtova aihe näet. Pimiötyöskentely oli myös kiehtovaa. Kuvan voima on sanoihin verrattuna paljon suurempi. Yksi kuva voi kertoa lukemattoman määrän tarinoita, sillä jokainen, joka kuvaa katsoo, luo siitä oman tarinansa. Ja toisaalta kuva on aina enemmän kuin ne tarinat. Kuvaa ei voi sanoilla täysin selittää.
Jonkin verran olen viime aikoina kuitenkin itsekin tuunaillut valokuvia. Suunnittelin valokuvat runoon Siivet, jonka aion lausua kuvien kera. Tytär otti kännykkäkameralla minusta kaksi kuvaa, joihin yritin luoda runon säkeiden tunnelman pukeutumalla, lavastamalla ja ”näyttelemällä”. Kolmannen kuvan löysin mieheni kokoelmista. Käsittelin kuvia vielä mieleiseksi. ”Performanssi” on 20.3. iltamissa ja saatan sen jälkeen tyttärien kauhuksi ne julkaistakin runon kanssa, jos kehtaan ja saan valokuvaajan suostumuksen. Todennäköisesti en saa.
Kravun kasvupiiri 