Äideistä

maaliskuu 3, 2009 at 11:57 am (Kirjat, Rakkaus, Välittäminen, Uncategorized) ()

Olen iltalukemisena lukenut viimeksi Heidi Könkään romaanin Jokin sinusta. Se on omaelämänkerrallinen tarina kahden äidin välissä kasvaneesta Margasta ja hänen läheisistään. Margan äiti jättää tämän jo vauvana sisarensa hoitoon. Lasta kaivanneesta sisaresta, Mirjasta, tulee hyvä ja rakastava äiti Margalle. Biologisen äidin, Soilin, harvat vierailut koetaan perheessä lähinnä uhkana, joka nostaa aina esiin pelon siitä, että Soili viekin Margan mennessään.

Marga, Mirja ja tämän mies Aatos muodostavat yhdessä perheen, ja vain harva tietää, ettei Marga ole heidän biologinen lapsensa. Aatos ja Mirja ovat Margalle isä ja äiti. Perhe muuttaa 60-luvulla joksikin aikaa Ruotsiin, jossa Marga käy ensimmäiset luokat koulua  ja toimii ”tulkkina” vanhemmilleen. (Onkin hyvä katsoa maahanmuuttajia tästäkin näkökulmasta. Ei ole mukavaa olla silmätikkuna ja kuulla kommentteja ”En finne igen!” Ollaan me suomalaisetkin oltu mamuja; se olisi hyvä muistaa nykyisessä monesti ulkomaalaisvastaisessa keskustelussa.)

Kirjan tärkein teema on kuitenkin äitiys. Tulee sellainen vaikutelma, että lapsi voi selvitä siitä, että äiti jättää hänet, jos hänellä kuitenkin on rakastava aikuinen ”sijaisäitinä”, mutta äitiin lapsen pois antaminen jättää pysyvän jäljen. Ainakin kirjan Soilin se jähmettää, eristää ja kovettaa. Hän sulkee sydämensä. Soilin kuoleman jälkeen Margakin tajuaa, että Soili on ollut hänen sisällään kuin kivenmurikka, piilossa mutta silti olemassa tuntuvana möykkynä.

Varsinkin kirjan loppu liikutti kovasti, ja tajusin, miten hieno ja rohkea asia oli, että oma äitini piti minut aikoinaan, vaikka ilmoitinkin tulostani, kun hän oli vasta 17-vuotias lukiolainen. Säästyimme sen ansiosta ehkä molemmat yhdeltä syvältä avohaavalta.

Heidi Köngäs on yksi lempikirjailijoistani. Aikaisemmat teokset Luvattu ja Vieras mies ovat vahvaa ja hienoa kerrontaa, vain Hyväntekijä jäi jostain syystä kesken…Täytynee yrittää uudelleen.

Mainokset

3 kommenttia

  1. Kirsi-Maria said,

    Luvattu on minulle tärkeä romaani. Olen lukenut sen monesti ja yhä uudelleen palaan siihen, ja aina se tekee vaikutuksen. Olen lukenut myös Vieraan miehen, mutta tämä uusin on jäänyt toistaiseksi vain aikomukseksi.

    Ja voih, nyt kun ajattelin hetken Luvattua, tuli ikävä sitä. Eli pitäisiköhän kerrata se taas… 🙂

    • Päivi Kujamäki said,

      Ja minä tartun uudelleen Hyväntekijään.

  2. Heidi Köngäs: Luvattu « Illuusioita said,

    […] Köngäs: Luvattu Posted by kirsimaria under kirjailijat K-O, kirjaseikkailuja 2009   Päivi kirjoitti vähän aikaa sitten Heidi Köngäksen uudemmasta romaanista, ja minun tuli heti ikävä Luvattua […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: