Äideistä
Olen iltalukemisena lukenut viimeksi Heidi Könkään romaanin Jokin sinusta. Se on omaelämänkerrallinen tarina kahden äidin välissä kasvaneesta Margasta ja hänen läheisistään. Margan äiti jättää tämän jo vauvana sisarensa hoitoon. Lasta kaivanneesta sisaresta, Mirjasta, tulee hyvä ja rakastava äiti Margalle. Biologisen äidin, Soilin, harvat vierailut koetaan perheessä lähinnä uhkana, joka nostaa aina esiin pelon siitä, että Soili viekin Margan mennessään.
Marga, Mirja ja tämän mies Aatos muodostavat yhdessä perheen, ja vain harva tietää, ettei Marga ole heidän biologinen lapsensa. Aatos ja Mirja ovat Margalle isä ja äiti. Perhe muuttaa 60-luvulla joksikin aikaa Ruotsiin, jossa Marga käy ensimmäiset luokat koulua ja toimii ”tulkkina” vanhemmilleen. (Onkin hyvä katsoa maahanmuuttajia tästäkin näkökulmasta. Ei ole mukavaa olla silmätikkuna ja kuulla kommentteja ”En finne igen!” Ollaan me suomalaisetkin oltu mamuja; se olisi hyvä muistaa nykyisessä monesti ulkomaalaisvastaisessa keskustelussa.)
Kirjan tärkein teema on kuitenkin äitiys. Tulee sellainen vaikutelma, että lapsi voi selvitä siitä, että äiti jättää hänet, jos hänellä kuitenkin on rakastava aikuinen ”sijaisäitinä”, mutta äitiin lapsen pois antaminen jättää pysyvän jäljen. Ainakin kirjan Soilin se jähmettää, eristää ja kovettaa. Hän sulkee sydämensä. Soilin kuoleman jälkeen Margakin tajuaa, että Soili on ollut hänen sisällään kuin kivenmurikka, piilossa mutta silti olemassa tuntuvana möykkynä.
Varsinkin kirjan loppu liikutti kovasti, ja tajusin, miten hieno ja rohkea asia oli, että oma äitini piti minut aikoinaan, vaikka ilmoitinkin tulostani, kun hän oli vasta 17-vuotias lukiolainen. Säästyimme sen ansiosta ehkä molemmat yhdeltä syvältä avohaavalta.
Heidi Köngäs on yksi lempikirjailijoistani. Aikaisemmat teokset Luvattu ja Vieras mies ovat vahvaa ja hienoa kerrontaa, vain Hyväntekijä jäi jostain syystä kesken…Täytynee yrittää uudelleen.
Kravun kasvupiiri 